Expect a short update break, I'll be travelling in Europe until the 17th of July.

Big thanks of the nice feedback, critique and troubleshooting of the new website.

For all you blog-readers, here's a small package for making the holiday smoother, the sunshine hotter and the glass of wine tastier. It's a 74min chill-out mix, music from artists like Planet Funk, Zero 7, Boards of Canada, Slowhill, Ulrich Schnauss, Banco De Gaia, Dousk, Groove Armada...

>> Orion - From Rural to Urban

Happy holidays, catch you later!

I'll be spending this week in beautiful Tallinn, just 100 minutes away from Helsinki. Even though it's not going to be as exotic as the previous trip, it's still fun to be on the road.
Above: Shnelli Hotel next to the railway station.

edit: Agh, forgot my camera USB cable home. Got to find another cable or no real time Flickr fun.

During my days in lovely Escanda, I met Becky. Becky is a violinist, who has toured all over the globe with and without the violin and with and without rock bands and other artists. Truly lovely and wonderful person.

I came by her Myspace and listened some of her tracks. Incredible stuff, really fabulous strings - they remind me of the strings artists like Hybrid or BT tend to have on their tracks. Check it > http://www.myspace.com/bekidoe

I'm back and alive but my luggage still decided to continue travelling. It's probably in Copenhagen, it's a soft bag and full of red wine. Let's see if the clothes have a brand new colour when they finally arrive...
After 11 days of travelling and not more than five minutes of shower in total during the whole trip, hot bath didn't feel too bad invention at all. Good to be home. But I'm definitely going back there one day.

Head at the Clouds

Janne

Clouds over Escanda

Feminists fuck better

See Flickr for more.

BIGGER view here.

San Salvador, on the other side of our mountain, about one hour away, was a small and beautiful village between the mountains, in a much nicer valley than the one we're living in. The bar I told earlier about was also small but crowded with happy people. There was some feminist Spanish stand up comedy. Didn't understand a thing. Perfect chance to laugh at the wrong spots.

Slept at some guy's place. This guy, Pedro, had a guest room with probably the softest beds I've tried. And several blankets. For the first time on this trip I wasn't freezing during the night.

Today's still another party here and tomorrow a seven hour workshop. Then we're basically done and can start a nice 16 hour way back to Finland.

It's damn humid everywhere. Once the clouds got to this valley, it's not too probable that they'll leave anytime soon. Last night it was raining like hell, which caused the streams coming the nearby mountains overflow. We woke up as the paths leading uphill had turned into small rivers and the front yard was flooding. After building small dams it got a bit better, but it's still cold and humid inside the house.

We're leaving tonight to another village to a bar owned by two local lesbians. It's a freaky place, we've been told. Hopefully it's warmer there.

There's some fog outside and the internet connection is completely dead. I'm writing this offline.

I guess all the environmentally well informed people already know everything about these vegetable oil cars, but let's still have a closer look how they work. As I don't have too much knowledge on anything which has four wheels, this is going to be brief.

Certain diesel motors have the ability to run on veggie oil. As diesel oil, also the veggie oil has to be pre-heated before you can start the engine. Veggie oil, however, needs a much higher temperature in order to start the engine. That's why you need to build another pre-heater especially for veggie oil.

When pre-heated, the car should run normally. It uses approximately the same amount of fuel as the normal diesel engine, with the exception that you can get your fuel for free from local restaurants and bars which use oil for making food. The veggie oil engine also produces less emissions - but the smell is worse, though :)

If you think vegetable oil motor is old news, have you heard of the motor running with compressed air?

The highlight of today was getting a shower. The water was above zero celcius, luxorious!

I also learned that the nettles won't sting you if you hold your breath. That sounds as crazy as it is, but it works.

One guy - Richie - arrived here two days ago, obviously an old friend of many. Richie had been eye-witnessing the Oaxaca protests in Mexico in late 2006. We spent the evening listening to the story and seeing some incredible video footage of demonstrations of over 600000 people.
The whole thing had started of the teachers' strike. The government sent over 3000 police without a warning to the city early in the morning to break up the occupation. The following street battles led the situation to chaos and set several other work unions behind the teachers' strike. Massive demonstrations and fights between the government troops and locals followed and since June 14, Oaxaca has been in a state of civil rebellion.
Scary, scary stuff. Things you definitely don't realize even the things would get big enough to fit to the Finnish news broadcasts.

The next days we'll be concentrating fully on media education methods. Sharing and teaching different workshops and going through different digital media teaching methods with the locals. They seem to be pretty excited about our contents and we're hoping to get some new ideas in return.

Tuomas had some good opinions on his comment to the latest entry. In return, I wrote a more exact description of the community. Go to the comments.

more photos => Flickr

Continue reading "Spain photos, round 2" »

In Escanda there has been a hype about the biodiesel motors - turning your diesel motor into a motor which runs with recyclable veggie oil. The idea itself is really cool, but we soon noticed why all the cars don't use this bio oil instead of gasoline. The main reason is that it stinks.
When you're driving, it smells like the McDonald's french fries fat. Everywhere.
The other reason we noticed on the way back from the Gijon demonstration - the car just stopped and didn't start again. One hour trip turned into three hour wait by the high traffic motor highway.

Well, we're back and alive.

About the community in Escanda: There are 14 people living here permanently. Most of them don't have any kind of a daily job. And they don't need one. They grow all sorts of things in the garden, get loads of fruits, pasta, rice and stuff for free from the markets and shops. There are always plenty of visitors here, yesterday there were over 20 people staying here, today most of them are gone and it's a bit more relaxed. You can stay here for free, just by working in the garden or helping with household works.

All the costs (food, car repairs, transports, gas, new stuff bought to the house etc), so really ALL the costs of 14 people are 1500e a month. That's living with 100e the whole month. Most of this money comes from workshops which they run at local schools plus environmental researchs.

This way of living has really opened my eyes. This is SO far away from the society I'm living in back home. If you don't work there, you're officially unemployed and the society takes (more or less) care of you. The society is based on individualism, not common good.
Here you can just decide quit working and put all your energy on making the community better. And you're not considered unemployed, you're considered free. All the work you're doing is not for you but for everyone. And the people are so balanced and happy. They have time for themselves and for each other.

After getting over the cultural shock I've gotten used to the idea that not everything has to be as tidy and super-hygienic as back home. It doesn't kill you. On my first post I told what things they don't have here. Now I've realized they have everything you need. And a bit more.

It's 26C today.

The day's been good. Tomorrow we're heading to Gijon to some sort of an environmental demonstration. Before the activism takes over, here are some photos of the Spanish warmth.

And finally, the famous electricity works...
We just love turning the lights on and off every day...

OK, here I am.
The weather is great, I've been shooting photos and videos like there's no tomorrow. It's such a pity that the internet connection seems to be from the 80's - down&upstreams are 4kb/s if you're lucky. Normally they'll reach 1kb/s. So no photo or video uploads, sorry. They said the downstream works via satellite and when the connection works (not at the moment) the downstream is a bit faster, but the upstream still goes via some old modem.

The 5h bus trip from Madrid went fast and well. Except a small accident with a truck on a gas station and a broken front window, everything went as planned. Asturias is incredibly beautiful area, Pola De Lena bigger than we expected and Ronzon smaller. We are located just 4-5km away from Pola De Lena, surrounded with mountains.

The place itself is very entertaining, challenging and... just different. No shower - or well, you could call it a shower, but no warm water. No drinkable tap water. The canisters in which the drinkable water is, don't look too good, but it's the only chance to get something to drink. Damn - the photos would just tell more than what could ever describe. But what can you do.

Edit: I managed to upload two photos. The first one is a view from our balcony, the second just a general look over the fields of Ronzon. The Google Map below shows the exact location.

View BIG on Google Maps.

I'll be leaving to Spain on Thursday.

I won't be returning any phonecalls or SMSs except in very urgent cases. Please use email in order to contact me.

My destination is somewhere nearby Pola De Lena (see the map below) in Northern Spain. I won't be staying in a cosy five star hotel but spending culturally colorful time in some sort of a hippy community. That's at least what I've been told.

They have a wireless network there (thank god!), but only if the wind directions and star signs are correct. I don't know too much what's going to happen in the next two weeks, but I'm really looking forward to it. If the WLAN really works, I'll share the moments of the urban web2.0 oriented guy totally lost in agriculture.

View the map BIG on Google Maps.

I'll head to Belfast early tomorrow.
Blog pause is on.

See you!

This time the content of the fortune cookie really hit me. More bass? :)

I wonder why Siemens never brought this refrigerator type to Finland...

Not to mention this oven:

Visiting Germany was once again very rewarding. Local record stores didn't fail me - and so didn't Bruce ;) Did you know that the Die Hard hero has released music on Motown? Neither did I.

Photos from Birkweiler:

Click the image or try the slideshow.

Winewinewinewinewine...

Now in Ulm:

Some very releaxed time spent in Birkweiler, just next to the Deutsche Weinstrasse.

Voinko tuntea oloni kotoisaksi, kun saksalainen ZDF-kanava lähettää ensimmäisenä iltana suomalaista erotik-dramaa joka kotiin? Olo on lähinnä vaivautunut leffan tasosta johtuen, vaikka Jasper Pääkkösen fliessend Deutsch huvittaakin. Leffan saksalainen nimi on otsikon mukainen. Sensaatiohakuista?

With Wikimapia it seems to be more than easy to show - for example - where you're located at the moment.
So. Here I am, at the Alps. Zoom out to get a better view.

Blue1 ja muut halpalentoyhtiöt eivät anna mahdollisuutta lentojen vaihtamiseen varaamisen jälkeen missään tapauksessa. Yhtiön kotisivuilla lukee:
"No refunds nor rebookings will apply for completed reservations. Neither are name changes allowed."

Entä jos lapsi varaa väärän matkan? Entä jos tietokoneisiin tottumaton klikkailee mitä sattuu? Eikö Blue1 todellakaan jousta yhtään?

Varasin itselleni matkan Helsingistä Rovaniemelle tämän kuun puoleenväliin. Ja tietysti väärälle päivälle. 39e hintaista matkaa myytiin aamulennolle sekä 11. ja 12. päivä. Tarkoitus oli lentää 12.päivä, mutta huolimattomasti valitsin 11. päivän. Tajusin virheeni tulostettuani tilausvahvistuksen ja soitin Blue1:n internet-tukeen.

Tuessa erittäin tyly nainen vetosi sääntöihin, jotka olin maksaessani hyväksynyt rastittamalla pienen laatikon. Vaikka lennon vaihtaminen olisi Blue1:lla vain parista napinpainalluksesta kiinni, sitä ei tuen mukaan voida tehdä, ei missään tilanteessa.

Soitin oman kuntani Kuluttajaneuvojalle, jonka mielestä toiminta ei perustu sääntöihin, niiden hyväksymiseen tai noudattamiseen vaan puhtaasti (huonoon) asiakaspalveluun. Mikään ei estä Blue1:a vaihtamasta lentoa toiseen vastaavaan (samanhintaiseen), mikäli lennolla on vain tilaa.

Halusin vielä jotakin kättäpidempää ja soitin Kuluttajavirastoon, jossa kerrottiin heidän parhaillaan neuvottelevan eri lentoyhtiöiden (mm. Finnairin) kanssa näiden kuluttajaa kohtaan kohtuuttomien tiukkojen sääntöjen ja asetusten muokkaamisesta. Myös Kuluttajaviraston mukaan olin oikeutettu saamaan mitä halusin.

Sitten soitto Blue1:lle, tällä kertaa reklamaatiopuolelle. Esitin asiani ja kerroin myös Kuluttajaneuvojan ja Kuluttajaviraston kannanotot asiaan. Asiallisesti väläytin myös mahdollisuutta asian muuttumisesta isommaksi ja asian viemistä kuluttajavalituslautakuntaan, jos näin yksinkertaista asiaa ei saataisi selvitetyksi muuten.

Nainen jätti minut pitoon joksinkin aikaa. Muutaman minuutin odottelun jälkeen sain tiedon, että tässä "erittäin poikkeuksellisessa tilanteessa" rahat palautetaan ja voin varata uuden matkan haluamalleni päivälle.

Summa summarum: Lentoyhtiöiden säännökset on tehty vain ja ainoastaan helpottamaan työntekijöiden ja yhtiön elämää. Niitä voidaan helposti kiertää, koska ne ovat kuluttajalle kohtuuttomia. Kuluttajansuoja kävelee tällaisessa tapauksessa lentoyhtiön yli mennen tullen.
Ja kannattiko tämä 1,5h puhelinsoittorumba vain 39e:n takaisinsaamisen vuoksi? Ei epäilystäkään :)

Note to self: Tiedä oikeutesi (ja varaa lennot tulevaisuudessa tarkemmin;).

Lakipykälää:

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan sopimusehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta, jos sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olosuhteet ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olosuhteiden muuttuminen sekä muut seikat.

Kuluttajavalituslautakunnan sivuilta löytyy ratkaisuja valituksiin.

This must have been one of the longest breaks with writing this blog, happy to be online again - there are lots of things to share.

Once again, the 10-day trip to Germany was more than successful. When it's about record stores, Germany seems to be THE promised land for finding hard-to-find rarities and oldskool classics. After browsing through three of my favourite stores in Augsburg, I was sure to have problems with bringing all the vinyls back to Finland. Nevertheless - they never check the weight of your hand luggage and that's usually the only way to smuggle 20 extra kilos of records to Finland.

This time I found some old Hooj Choons and Zyx classics, a couple of old Perfecto promos, old Sasha, some new remixes of Guru Josh's Infinity, Bizarre Inc, Grace, Mandala, Joey Negro, BT, Program 2 Beltram and really huge amount of old Tilt/Quivver/John Graham productions and remixes.
One of the funniest of these remixes is Mozaic's The Hallelujah Song, which samples - surpriseee!! - Dr. Alban's Sing Hallelujah. Quivver's Dirty Dub is really entertaining, but can't definitely be played on any serious taken club night :) Was this stuff really played in 1995? :D
Better John Graham productions include for example remix of Lazonby's Sacred Cycles and h-u-g-e co-production Funky Summa. Great records.

Just when leaving the last store, I decided still to listen the long player of Mylo - Destroy Rock 'n Roll. I was aware of the hits (who wouldn't?) Drop The Pressure, In My Arms and Destroy Rock n' Roll so I skipped them and listened shortly to the other tracks on the LP. I really have to recommend this album - all these "hits" are definitely the least interesting tracks on the record. It includes great funky tracks such as "Rikki" ("Broken" in Finnish, funny co-incident), melodic yet electronic house tunes and really atmospheric chill/deep-house tunes such as the last three tracks. Check it out - I should have found the album earlier - I seemed to judge the whole album by just hearing the Chart tunes. Anyway, I'm happy to get it now.

In case you didn't know, I'm a huge fan of Underworld. There couldn't have been better a better homecoming gift than hearing that they've released a new album. Underworld's live recordings have always been great (Everything, Everything and incredible online unofficial double CD-release Bootleg Babies, which seems to be offline at the moment - make sure to download it if you'll find it. The original version was available in dirty.org but I didn't find it there anymore.)

But back to the subject - also the new Underworld-album is an online release. Or can you even call it an album - it's a series of two mixed releases, both including 6-7 tracks.

"the idea is to give us the chance to stretch out into areas we have only been able to touch on with traditional album releases, and give you the listener an underworld experience over the time it takes to listen to one side of an old vinyl album."
-rick and karl

Aaaand - last but not least. I found an interesting podcast - Beatfreakx.nl podcasts many of their radio shows. Finally a podcast which releases new music often and with big variety of genres. To subscribe, copy this feed to your player: http://feeds.feedburner.com/Beatcast
If you own iTunes, just click here.

Here's all for now, catch you later :)

Lähden aikaisin torstaiaamuna Saksaan.
Mennyt vuosi on ollut mielettömän kiireinen, mutta samalla myös sanoinkuvaamattoman palkitseva. Matkan varrelle on mahtunut toinen toistaan upeampia hetkiä, mutta tuntuu kuitenkin hyvältä jättää arki hetkeksi ja viettää kolmisen viikkoa ihan rauhassa lomaillen.
Kiitos tästä, nähdään vuonna 2006.

Lennän takaisin Suomeen huomenna.
Edessä on jokseenkin 12 tuntia matkustamista Saksasta Tampereelle ja siihen muutaman päivän levon jälkeen vielä 10 tuntia junamatkaa Rovaniemelle.
Huomenna iltapäivällä junalla Müncheniin, sieltä lentäen Amsterdamiin, koneen vaihto, lentäen Helsinkiin ja bussilla Tampereelle. Juna starttaa Kemptenistä joskus klo 13 paikkeilla ja bussi saapuu Tampereelle puoli kahdelta yöllä. Saumatonta matkustamista :/

Kaikenkaikkiaan tämänkesäinen reissu Saksaan oli monin tavoin erilainen. Toki sekaan mahtui hyvä määrä sitä lomailuakin, mutta tälläkertaa pääosan ajasta varasti jo kyllästymiseen asti mainitsemani opetusharjoittelu.
Kaipaankin jo hieman takaisin Rovaniemelle - en malta päästä kasaamaan elokuun No:Status-iltaa Kemiin ja puuhaamaan syksyn flyereitä painokuntoon. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei Suomessakaan juuri lomailua ole tarjolla, mutta siitä huolimatta kotiinpaluu on aina kivaa.

En ollut etukäteen tietoinen Berliinin CSD-päivästä ja sen yhteydessä järjestettävästä homoparaatista, mutta lauantaina siltä ei Berliinin keskustassa juuri voinut välttyä. Potsdamer Platzin täytti hyvä ja yllättävän suurimuotoinen meininki, paljon miehiä ja paljon naiseksi pukeutuneita miehiä. Vaihtoehtoinen Love Parade oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus.

Video (15mb) kertonee loput ;)

Sony Center.

40 Seconds -klubi Potsdamer Platzin tuntumassa.

Berlin Engrisch. "Wow of the Worlds"

Opetusharjoittelu saksalaisessa tyttökoulussa on ohi. Neliviikkoinen sujui ennakkopeloista huolimatta todella näppärästi ja loppua kohti saksankielisetkin tunnit sujuivat jo rutiinilla.
Yleistunnelma oli koulussa kokonaisuudessaan rauhallinen (kuumimpina päivinä luokan lämpötila oli yli 27 asteen, joten tunnelmaa voisi kuvata myös raukeaksi), mutta rauhallisuuden laitan kyllä yksinomaa tyttökoulun piikkiin. Toki luokkiin mahtuu myös hieman heikompia oppilaita, mutta samanlaista opetuksen häirintää tai huutelua ei ole havaittavissa kuin useimmissa suomalaisissa kouluissa. Minkäänlaista kurinpidollista toimintaakaan ei tarvinnut harjoittaa, vaikka etukäteen gestapo-taitoja harjoittelinkin ;)

Saksalainen koulujärjestelmä ei jakaudu suomalaiseen tapaan peruskouluun, lukioon jne, vaan on hieman monimutkaisempi. Se perustuu oppilaiden jaotteluun taitojen mukaan heti neljännestä luokasta lähtien (neljä ensimmäistä vuotta oppilaat ovat siis yhdessä Suomen järjestelmän tapaan). Toisin sanoen Saksassa koulut on jaettu "hyvien oppilaiden" (Gymnasium), "keskinkertaisten oppilaiden" (Realschule) ja "huonojen oppilaiden" (Hauptschule) kouluihin.

Millaiset mahdollisuudet "huonojen oppilaiden kouluun" laitetulla oppilaalla on oikeasti motivoitua, ottaa itseään niskasta kiinni ja lukea itsensä ylioppilaaksi, jos ympärillä pääosa oppilaista ei ole kiinnostunut koko koulunkäynnistä?
Hauptschuleen (eli siihen huonoimpaan) joudutaan todellakin heti neljännen luokan jälkeen - tulevaisuudennäkymät eivät varmaankaan ole erityiset hyvät koulussa, jota voisi verrata 300:n oppilaan tarkkailuluokkaan.

Jos neljännellä luokalla tehty arvio oppilaan taidoista menee pahasti pieleen ja parhaaseen kouluun laitettu oppilas ei pärjääkään, on heikompaan kouluun vaihtaminen hyvin yksinkertaista ja ei kovin harvinaistakaan. Toiseen suuntaan - heikommasta koulusta parempaan vaihtaminen onkin sitten huomattavasti hankalampaa. Päästäkseen esimerkiksi Hauptschulesta Realschuleen, tarvitsee oppilaan tehdä erillinen pääsykoe, jolla tarvittavat taidot testataan. Mistään läpihuutojutusta ei todellakaan ole kysymys vaan testi on erittäin vaativa ja pudottaa useimmat halukkaat takaisin sinne mistä olivat tulossa. Lisää itsetunnon vahvistamista saksalaiselta koulujärjestelmältä :)

Melkoinen määrä stressiä oppilaille. Koko koulutustaso määräytyy käytännössä sen mukaan, kuinka hyvä olet 10 vuoden ikäisenä.
Ohessa vielä virallista tietoa koulujärjestelmästä.

Suomi on jostain syystä ollut Saksan maantiedon tunneilla vahvin osaalueeni. Lapset ovat kuin puulla päähän lyötyjä Suomen 178000:sta järvestä puhumattakaan Saimaan saarien lukumäärästä. Saksan suurin järvi Bodensee on Saimaata puolet pienempi ja saaria on kolme - Saimaassa niitä on 3500. "Mein Gott, wie kann es sein?!"

Miten nämä tuhannet järvet sitten syntyivät?
"No kun sataa niin paljon."
No ei aivan.

Kuva keskiyön auringosta on oma hittituotteeni. Kun kerron, milloin kuva on otettu, tyttöjen reaktio pitäisi saada nauhalle.
33 tyttöä huokaa ja sanoo "Wahnsinn!" samaan aikaan.

Edelleenkään en kuitenkaan tajua, miksi koko luokka nauraa katketakseen, kun esittelen loppukevennyksenä yhden suomalaisen sanan.
"Eistüte" on suomeksi "jäätelötötterö". Ja koko luokka on aivan kappaleina.
Omaksumiskyky on kuitenkin huikea - joka päivä kymmenet tytöt tervehtivät minua käytävällä sanomalla "jäätelötötterö".

En oikein tiedä, mitä pitäisi vastata.

Saksan välitunnittomat koulupäivät iskivät tänään takaisin. Olin unohtanut ottaa muutaman kopion ja jouduin tunnin alussa juoksemaan kopiohuoneeseen hirveällä kiireellä.

Ohitin matkalla luokan, jonka avonaisesta ovesta koulun historian opettaja huutaa perääni tutulla schwarzenegger-aksetilla: "Pauvo Nurrmi!"

Monistettuani juoksin takaisin luokkaan toista reittiä.

Aurinkoa Alppien yli

Ensimmaisen digikamerakuvan myota terveisia Etela-Saksasta. Pilvet nousevat Alppien yli - yolla taitaa tulla vetta. Aurinko yrittää kovasti :)



(Flickr.comin myota lomakuvien jakaminen helpottui kummasti. Suosittelen :)

edit: nakojaan skandit eivat postauksissa viela toimi. harmi.

Huolimatta kulttuurishokeista, joita saksalainen koulujärjestelmä kuudensadan oppilaan tyttökoulussa on aiheuttanut, olen vakuuttunut, että pahemminkin voisi olla.

Jenkeistä Japaniin muuttanut opettaja kirjoittaa webbipäiväkirjaa osoitteessa http://outpostnine.com/editorials/teacher.html. Kun päiväkirjaan tutustuu hieman paremmin, ei voi kuin ihmetellä miten Japani voi olla yksi PISA-tutkimuksen kärkimaista.

Saksalaisissa kouluissa ei ole välitunteja. Hektinen meininki heijastuu myös väsyneisiin oppilaisiin, jotka istuvat kahdeksasta puoli yhteen parhaillaan putkeen kuusi eri oppituntia. Helppoa ei ole opettajallakaan - kun kello soi, niin tunti pitäisi päättää, mutta samalla hetkellä starttaa toinen tunti toisella puolella koulua. Kaikki monisteet, suunnitelmat, diat ja materiaalit pitää olla valmiina vähintään päivää aikaisemmin ja silti suurin osa opettajista on koululla tuntia ennen sen alkua. Tähänastiseen harjoitteluun ei varmaan mahdu yhtäkään päivää, kun en olisi hikoillut tunnilta toiseen siirtyessäni.

Oma lukunsa stressinaiheuttajana on myös jokaisella tunnilla toistuva epävarmuuden tunne. Suomen opettajakoulutus ei - kas kummaa - ihan täysin valmentanut tilanteeseen, jossa opettaja ei voi olla varma kysymystä kysyessään ymmärtääkö hän sanaakaan oppilaan vastauksesta.

Saksalaiseen koulusysteemiin ei pidä kuitenkaan alistua. Siksi jokainen luokka tervehtii minua aamuisin Guten Morgenin sijasta Hyvällä Huomenella arnoldschwarzeneggerilaisittain murtaen.

Kävimme eilen katsastamassa Sin Plomon keikan Kemptenin ParkTheaterissa. Odotukset olivat jokseenkin korkealla - olen itse pitänyt suuresti herran African Stomper -rallista ja keskivertoa isomman DJ-nimen näkeminen pitkästä aikaa tiesi itselleni hyvää ja ennenkaikkea mielenkiintoista iltaa.

Paikan residentti lämmitteli tanssilattian varsin ilmiselvillä househiteillä, mutta vaihtoi lupaavasti rullaavampaa bassolinjahouseen puoli kahden jälkeen, kun Sin Plomo alkoi pläräämään levypakkiaan läpi. Parin todella potkivan raidan jälkeen (mm. Danny Howellsin remix Jacksonin Thrilleristä) päätähden soundi kuitenkin jumiintui helppoon vokaalihouseen ja yllätyksettömään bassolinjajunnaukseen.

Olin edellisenä iltana ollut Ulmin Citrus-klubilla, jossa tunnelmaa latisti juuri sama asia. Keskinkertaisella miksauksella varustettu yksinkertainen perushouseilu meni silloin paikan resident-DJn piikkiin, mutta kun saman toisti bion mukaan Ibizalla kannuksiaan ansainnut DJ, jäi viikonloppu musiikilliselta anniltaan vähän kylmäksi.

Molempien iltojen soitossa näkyi väsähtäminen. Miksaamiseen ei jaksettu keskittyä, kikkoja ei ollut nimeksikään eikä musiikki yllättänyt yleisöä millään tavalla. House, elektrohouse, breaks, tekno -linjauksella on niin paljon enemmän annettavaa kuin mitä noilla klubeilla viikonloppuna kuuli. Moni tuttu suomalainen DJ olisi pystynyt parempaan. Helposti.

Viikon päästä keskiviikkona lennämme Berliiniin neljäksi päiväksi. Yhdeksi maailman parhaista klubikaupungeista nimetyllä metropolilla on varmasti Kempteniä tai Ulmia enemmän tarjottavaa :). WMF Clubilla houkuttaisi DJ Hellin kuuden tunnin setti ja suositeltu Watergatekin pitäisi käydä kokemassa. Tresoriin en sitten koskaan ehtinyt, mutta koitan löytää jotakin yhtä kokemisen arvoista.

Saamieni tietojen perusteella saan media.ulapland-serverille jääneet filet käsiini hetimiten 6.6.2005 jälkeen. Mikäli ylläpidon aikataulu pysyy käsissä, niin uuden saitin ensimmäinen versio pitäisi olla webissä ennen 10.6.2005, osoitteena siis tämä sama orion.reaktio.net tai www.iki.fi/juska.

Kahden 34C hellepäivän jälkeen on tuntunut huojentavalta, kun Alppien yli on noussut muutamia pilviä ja illalla vuorilla näkyi jo ukkostavankin. Eilinen meni hikoillessa autossa Saksan puolella, veneessä Sveitsissä ja lopulta ravintolassa Itävallassa vuosipäivää juhlistaessa. Ja tänään ensimmäisen koulupäivän jälkeen pienet stressitorkut tulivat kunnon tarpeeseen. Jatkuva saksan vääntäminen nukuttaa.

Baijeri hohkaa lähelle kolmeakymmentä astetta nousevaa hellettä. Ensi maanantaina alkaa koulu ja oma pesti 5-6-luokkien englanninopettajana yksityisessä tyttökoulussa (*brrr*). Seuraava kuukausi menee todennäköisesti nopeasti ja suuren hämmennyksen vallassa - etenkin jos suunnitellut kolme saksankielistä maantiedon tuntia todella tulevat pidettävikseni. Huomenna torstaina on jonkin sortin yleinen vapaapäivä ja suuntaamme litran oluttuoppien äärelle Munchenin lähellä sijaitsevaan Biergarteniin. Prost! ja keinuen kotiin.

Lähtöä edeltänyt viikonloppu jätti hyvän fiiliksen, kun pitkästä aikaa sai viettää kiireetöntä laatuaikaa Helsingissä ja nähdä ikuisuuden jälkeen Eeroa, Annaa, Hennaa, Pekkaa, Begeä ja vielä Siniäkin juuri ennen lähtöä. Pitäisi käydä etelässä useammin.

Palaan kotiin täältä heinäkuun alussa, Meli tosin jää vielä kuukaudeksi duunien pariin. Heinäkuu näyttää tällä hetkellä työntäyteiseltä - elokuussa starttaa Kemissä uuden Club Nemon tiloissa uusi klubi-iltojen sarja ja niiden tuottaminen bussikuljetuksineen on heinäkuun työsarka. Vähitellen pitäisi uppoutua myös gradun pariin ja tehdä loppuun syksyn Rovaniemi-klubi-illoista No:Statuksen ja Jackin konseptit. Povasin vuoden alussa tulevasta puolivuotisesta yhtä mielenkiintoisimmista ja nyt Kemin tulevien tapahtumien ja varmistettujen Rovaniemen iltojen perusteella uskon, että loppuvuosi menee vielä kevätkaudenkin ohi. Sitä odotellessa voisi nauttia lomasta ja kesästä täällä Alppien varjossa :) Terveisiä!

Ensimmäinen Munchen-visiitti levyostoksineen on takana. Meli tekee töitä päivisin, joten pieni vinyyliaktiviteetti ei ajan tappamisen puitteissa ole lainkaan pahaksi. Poikkesin lempikaupakseni muodostuneessa Neutronicissa Munchener Freiheitin kupeessa poistamassa muutaman klassikon ja petyin pahasti kun Marienplatzin vieressä ollut WOM (World of Music) oli talon remontin vuoksi suljettu.

WOM on populaaripuolen tarjonnastaan huolimatta ollut samanlainen aarreaitta kuin Augsburgin X-Phon-divari - Kylie Minoguen ja Chemical Brothersien keskeltä tulee vastaan raitoja, joiden saatavuuden puolesta toivo oli jo menetetty, vanhaa Perfectoa, FFRR:ää jne. Highly recommended tuttavuus, joka tosin vaatii kasan kärsivällisyyttä käydä läpi turhaan satoja 12-tuumaisia ennen niihin helmiin törmäämistä.

Pienen konsultoinnin jälkeen kävin seuraavaksi tarkistamassa BamBam-levykaupan, jonka ovet olivat harmikseni sanoneet lopullisesti bambam muutama kuukausi sitten.

Viimeinen tunti ennen junan lähtöä kului Sendlinger Torin lähistöllä olevassa Optimal -levykaupassa, jonka selektio hengästyttää vieläkin. Käsittämätön määrä kohtuuhintaisia harvinaisuuksia '94 Paul van Dykeistä Prodigyihin, Trax-, Axis- ja Force-klassikoihin sekä suomalaista musiikki-itsetuntoa nostaviin julkaisuihin, kun esiin tulee levy, jonka keskiöön on kirjoitettu suomeksi "Raita Nolla, Raita Yksi, Raita Kaksi...". Mahtaako joku minua viisaampi tietää, mistä levystä oli kysymys?

Optimal sisälsi jokseenkin saman määrän levyjä kuin kaikki tähän mennessä tsekkaamani Munchenin kaupat yhteensä. Niiden läpikäyminen edellyttäisi viikon aikaa ja asunnon kaupan naapurissa. Asunnon hommaamisen sijasta pyrin tosin mestoille vielä ennen paluulentoa.

Sain värifilmin viimein skannattua. Muutama kuva vielä käsittämättömän kuumasta Espanjasta, sitten ripaus Kempteniä ja pari kuvaa mökkeilymeiningeistä Rovaniemeltä. Galleriaan.
Reissun matkapäiväkirja löytyy arkistoista heinäkuun kohdalta.

Rovaniemi on pahasti katveessa lentoliikenteen osalta.

Flying Finnin lopettamisen jälkeen en ole lentänyt kertaakaan täältä Helsinkiin, koska Finnair kiskoo aivan käsittämättömiä hintoja kotimaan liikenteestään. Jos matkan varaa tarpeeksi ajoissa, yhdensuuntaisen matkan hinnaksi muodostuu jokseenkin sama kuin menopaluu Flying Finnillä. Kolmenkymmenen euron toimitusmaksu vie yhtä paljon uskottavuutta yhtiöltä kuin pankkien taannoinen halu nostaa tiskiltä maksettavan laskun palvelumaksu kahdeksaan euroon per toimitus.

Hinnoista huolimatta yhtiön tulos oli jo toistamiseen tappiollinen - eikä ihme: kuluttaja ostaa sieltä mistä halvimmalla saa. Blue-1, RyanAir ja muut halpayhtiöt ovat syöneet osansa Finnairin entisistä monopolireiteistä, mutta edelleenkin yksi aukko on täyttämättä - Helsingin ja Rovaniemen välinen liikenne.

Blue-1 ja muut pikkuyhtiöt eivät ilmeisesti uskalla lähteä kilpailemaan Finnairin kanssa kotimaan suosituimmalla reitillä Flying Finnin esimerkillisen mahalaskun jälkeen ja ilmailuhallinnon ollessa enemmän kuin käsi kädessä Finnairin kanssa. Harmi sinänsä, koska Flying Finnin hyvä alku näytti selvästi, että ihmiset osaavat Lapissakin vertailla hintoja.

Risoo myös luonnollisesti maksaa Finnairille käsittämättömiä summia etelä-suomalaisten artistien lennättämisestä tänne pohjoiseen yhden keikkayön ajaksi - niillä summilla tehtäisiin klubille monia spesiaalijuttuja, jotka nyt jäävät toteuttamatta. Mutta jokainen itseään tai pikemminkin artistia kunnioittava promoottori ei edes ehdota VR:n tai oman auton 10-12 -tuntista vaihtoehtoa tässä tapauksessa. Pakko maksaa Finnairille, kunnes joku uskaltaa kokeilla lentää Oulua edemmäs kalaan.

Nyt kun loman aikana tuli istuttua monta tylsää tuntia kymmenen kilometrin korkeudessa, ehti kelata monta pientä juttua läpi.

Miksi...

1) ...lentokoneissa on pelastusliivit? En elämäni aikana muista lukeneeni yhdestäkään lento-onnettomuudesta, pakkolaskusta tai muusta, jossa pelastusliiveistä olisi ollut hyötyä.

2) ...ruumaan menevistä tavaroista ollaan hyvin tarkkoja ylipainon suhteen, mutta käsimatkatavaroita ei tsekata ikinä? (Nimimerkillä kaksi kiloa ylimääräistä ruumaan ja kymmenen extrakiloa käsissä koneeseen)

3) ...joillakin on tapana taputtaa kun lentokone tekee onnistuneen laskun? Typerä tapa. Nousisivatkohan samat hemmot seisomaan ja pyytäisivät encorea, jos kone tekisi onnistuneen pakkolaskun? Tai saisiko kapteeni buuauskuoron, jos tultaisiin kunnon vauhdilla ja pystysuorasti maahan?

Kaikkea muutakin tuli kelattua.
...mutta silti en liittynyt "kymmenen kilometrin kerhoon" ;)

Paikallinen DJ nappasi minut mukaansa kaupungilta alkuillasta ja käväisimme grillikekkereissä, jonka vieraista pääosan muodosti tutun klubin tarjoilijat ja muu henkilökunta. Tässä grilliruoan luvatussa maassa tällainen meininki oli vähintäänkin omiaan päättämään kuukauden mittainen reissu - ja tietysti jo hyviksi kavereiksi muodostuneiden tyyppien hyvästeleminen kerralla oli pienestä haikeudesta huolimatta mukavaa.

Eniten tällä hetkellä kaipaan kuitenkin suomen kieltä. Asioiden hoitaminen välillä natiivilla kielitaidolla tekee hyvää, riippuvaisuus Melin saksankielentaidosta pankissa ja muissa hieman virallisemmissa tilanteissa on välillä jo tuntunut vaivauttavalta. Toisaalta - huomisesta eteenpäin osat kääntyvät vain päinvastoin.

Toissailtainen klubivierailu jäi myös mieleen positiivisena lopetuksena tälle reissulle. Kävimme tsekkaamassa Gordon Edgen keikan Park Theatherissa Kemptenissä. Mies pyöritteli potkivaa housea ja soitti trumpetillaan päälle livenä. Tunnelma oli vähintäänkin katossa. Illan kohokohdaksi nousi miehen trumpettirevitys Gus Gusin Davidista.
Vaikka yleensä arvostankin teknistä osaamista pitkälle, niin tällä kertaa pieni miksausfeikkaus ei jäänyt kiusaamaan hyvän livetunnelman vuoksi. Mies soitti kahdelta CD-soittimelta, mutta miksasi trumpettisoolojensa jälkeen häiritsevän tarkasti ja nopeasti. Kävin kurkistelemassa DJ-kopin reunalta, millä tekniikalla kaveri oikein toimii - ja eihän aivan puhtain jauhoin oltu liikkeellä: jokainen soitettu raita oli etukäteen pitchattu samaan BPMään, joten miksaukseen ei juuri tarvinnut kiinnittää huomiota.
Mutta kuten sanoin, niin livemeininki jätti kyseisen seikan varjoonsa. Porukka oli mukana sataprosenttisesti - ja toisaalta - tämän päivän Suomi-liveartistien "live"seteistä pääosa on paljon vähemmän live, kuin tämä trumpettimeininki.
Klubilla meininki muutenkin oli jotain aika käsittämätöntä Suomen vastaaviin verrattuna. Juoduin juoma oli kuohuviini, joka porukka joi suoraan pulloista, roiskutti toisensa päälle ja tarjosi vapaasti eteenpäin. Kokemusrikkaimmista pullollisista vain murto-osa taisi päätyä suuhun tai laseihin... ;)
Hulluja nämä saksalaiset :)

Näin matkan loppupuolella voi hyvällä mielellä todeta, että Saksa lunasti kyllä jälleen kaikki odotukset levykauppojen luvattuna maana. Matkaan tarttui vanhaa Superstitionia, Jackpottia ja Platipusta, '95-'96 Bonzaita, Misjahin X-Trax -klassikoita ja muuta vanhaa happoa sekä kuorrutuksena vielä Opus III:n It's A Fine Day ja Microgloben High On Hope.

Luulisi, että tässä maassa tuollaiset vietäisiin käsistä, ennenkuin päätyvät edes rahvaan ulottuville kauppoihin. Olisi kiva päästä joskus koluamaan Berliinin kaupat läpi - mutta toisaalta uskon, että siellä tämä edellämainittu tilanne toteutuu paremmin - nämä levykaupat kun eivät kuitenkaan olleet minkään miljoonakaupungin keskustassa, Müncheniä lukuunottamatta.

Odottelen jo paluuta Suomeen, vaikka viikot ovatkin olleet täynnä hyviä kokemuksia. Toivottavasti tuollainen levypino menee läpi Ryanairin käsimatkatavaran checkkauksista - noin niinkuin painon puolesta...

Kymmenen päivää Espanjan Costa Del Solilla, tarkemmin ottaen Torremuellen kupeessa 26km päässä Malagasta ja parin kilometrin päässä Fuengirolan keskustasta nosti kyllä hien pintaan.

Continue reading "Terveiset Espanjasta" »

Näin juuri ennen lähtöä pitää antaa vielä alkoholiton drinkkivinkki. Olen vetänyt näillä nyt kahdesti mahani kuralle täällä, näitä kun juo aivan käsittämättömän määrän, vaikkei olisi edes jano.
Ja yksinkertaista on:
KiBa
3/4 lasillista banaanimehua
1/4 lasillista kirsikkamehua
Ensin banaanimehu, sitten kirsikkamehu. Ei sekoiteta. Mehujen on hyvä olla aika paksua nektaria, ei mitään löysää tiivistekamaa.
Toimii :)

Matka Ranskaan alkoi pettymyksillä. Olin varautunut bussimatkaan henkisesti niin, että kuvittelin nukahtavani heti lähdön jälkeen ja herääväni Pariisissa tai korkeintaan rajalla kerran siinä välissä. Toisin kävi.

Continue reading "Ranska 13.7.-15.7.2004" »

Eilinen keikka ei yltänyt viimetalvisten tasolle, valitettavasti. Ehkä se on vain paha karma tai jotakin, mutta viime aikoina omalle kohdalle on sattunut aivan älytön määrä gearin hajoamista keikoilla. Joroisissa petti CD-soitin, Oulussa neulat ja eilen täällä toinen äänirasia ja toisen soittimen kanava. Käsittämätöntä.
No, perjantaina uudemman kerran vielä, jotenkin se aina viedään loppuun asti teknisistä ongelmista huolimatta. Ja hyvällä fiiliksellä :)

Huomenna Ulmiin ja sieltä edelleen bussilla Pariisiin. Pekan näkeminen piiitkästä aikaa on vähintäänkin hieno juttu ja vielä kun majoittumaan päästään Pekan kämpille Eiffel-tornin viereen, ei voi olla huonolla fiiliksellä. Ja niin - reissu ajoittui sattumalta vielä Ranskan itsenäisyyspäivän ajalle, joten päästään nauttimaan aivan hävyttömistä bileistä - edellisestä kerrasta Ranskassa onkin kulunut jo viisi vuotta. Kolme vuotta sitten liityimme Ranskan itsenäisyyspäivän juhlistamisiin Budapestissa Tonavan rannalla. Molemmat kerrat ovat olleet vähintäänkin ikimuistoisia.
Ainoa ikävä muisto liittyy ranskalaisten tapaan heitellä ilotulitteita väkijoukkoon juhlimisen keskellä - ja vaikkei aivan jaloissa räjähtelisikään, niin meteli on suomalaiseen uuteen vuoteen verrattuna moninkertainen, koska maassa ei luonnollisesti ole lainkaan lunta ei ole pehmentämässä ääntä.

Olin viime yönä kuulemma kääntynyt Melin vierelle ja hokenut hymyillen "Siistiä, siistiä!".
Viihdyn kai täällä ihan hyvin. :)

Väsyttää hieman. Kävimme pelaamassa heti aamutuimaan tunnin verran sulkapalloa. Meli on loistava pelitoveri, koska kaikki tähänastiset matsit ovat aina olleet niin tasaväkisiä ja hikeä virtaa aina taatusti.
Urheilua on riittänyt muutenkin - eilen illalla kävimme karistamassa ennakkoon hiipineen unihiekan tunnin uintireissulla paikallisessa maauimalassa. Vesi oli lämmintä ja ponnahduslautakin tuli testattua ;)

Tänään on ensimmäisen keikan aika. Odottelen kyllä innolla, kävin eilen pyörähtämässä mestoilla ja vastaanotto oli yhtä vieraanvarainen kuin mistä jo viime joulun tienoilla ensimmäisten soitteluiden jälkeen kirjoitin. Mukavaa porukkaa.
Eilen ukkosti hieman ja tänään on ollut pilvistä säätä. Kuulemma Suomessakin valmistaudutaan kesän toisiin Unityihin ja Konemetsään sateisissa tunnelmissa, mutta myötätunnosta huolimatta en voi olla kaipaamatta viime kesänä täällä koettua kolmen kuukauden tauotonta hellettä.
Tosin viikko sitten Sevillassa oli mitattu 54C, joten jos 18.päivästä eteen Fuengirolassa on edes 20 astetta viilempää, niin olen ihan tyytyväinen :)

Loppuun hieman Saksa-faktoja. Oletko koskaan kirjoittanut saksalaisella näppäimistöllä? Se ei eroa suomalaisesta vastaavasta kuin kahden kirjaimen osalta. Y ja Z ovat vaihtaneet paikkaa. Ja mikä on logiikka? Ei mitään hajua.

Eli hzvää zötä vaan sinne ja silleen.

Saksassa viimein. Lento V-Birdillä sujui leppoisasti ja välilaskukaan Niederrheinin sotilaskentokentälle ei kovasti matkaa pidentänyt. Enää Saksaan saapumisessa ei ollut sellaista turisti-fiilistä, joka tulee täysin vieraaseen maahan saapumisesta. Kolmas kerta täällä antaa jo tietynlaista itsevarmuutta - Münchenin levykaupat löytyvät vaikka silmät kiinni ;)

Opittavaa on kuitenkin aina - tiedän nyt, mitä vokuhila-oliba tarkoittaa. Kyseessä on saksalainen vastine "takatukka"-ilmaisulle - VOrne KUrz HInten LAng eli edestä lyhyt, takaa pitkä. Siis käytännössä jotakin tällaista. Vokuhila on siis jotakin ei-niin-tavoittelemisen arvoista, mutta mikäli siihen liittyy vielä oliba (OberLIppenBArt eli ylähuuliparta), niin kauheuden aiheuttama verenkierron pysähtyminen on taattu.
Läppä ei ole mikään pienen porukan keksimä pikkupila vaan käsittääkseni erittäin kansallinen huvinaihe. Löytyyhän Saksasta jopa Vokuhila-records.

Kävimme ensimmäisenä iltana legendaarisessa Münchenin Pachassa (http://www.pacha-muenchen.de/) fiilistelemässä. Vaikka oli tiistai-ilta, paikassa oli täysi meininki päällä. Klubi oli pystytetty neljän toimistorakennuksen sisäpihalle ja sisätilat sijaitsivat yhden rakennuksen alakerroksissa. Ulkoilma-alueelle oli tehty "Pacha-Island" suihkulähteineen ja hiekkarantoineen sekä hulppealla äänentoistolla, mutta varsin vaatimattomalla valaistuksella varustettu tanssiareena, jota pystyttiin helposti leventämään ihmismäärän mukaan muille Islandin alueilla vain kytkemällä uusia äänentoisto-osuuksia päälle. Parhaimmillaan siis koko sisäpiha tanssii monella eri tasolla - voin vain kuvitella millainen meininki tuolla on viikonloppuna hyvien bileiden aikaan :)

Kävimme myös samassa Biergartenissa kuin viime vuonna - kaksi litran tuoppia upposi jo ihan eri kokemuksella kuin vuosi sitten - ja tunnelma oli muutenkin huomattavan rentoutunut, koska paikalle ei lisäksemme ollut saapunut yhtään ampiaista. Viime vuoden elokuussa niitä oli arviolta tuhat yhtä olutta ja ruokaa "nauttinutta" henkilöä kohden. Nautinto oli silloin kaukana.

Ainiin - opin myös millainen on WeichEi-mies (Weichei = pehmeä, raaka muna). Weichei-nimitystä käytetään miehistä, jotka eivät täytä "miehen kriteerejä" eli ovat heikkoja ja pelkureita. Jälleen kerran kyseessä on hieman laajempaa suosiota saanut ilmaus - joten Weichei on saanut rinnalleen myös muita, samanlaista miestä tarkoittavia ilmauksia kuten "varjoonparkkeeraaja", "Aerosmithin-kuuntelija", "Takana-seisoja-rock-konsertissa" sekä TIETYSTI "istualtaan-pissaaja" (viitaten viime Saksan reissun WC-kokemuksiin..). Täysi lista synonyymeista löytyy täältä. Synonyymien määrästä voi vetää vain yhden johtopäätöksen: Saksassa on aika helkkaristi säälittäviä miehiä. :)

Kesää, sulkapalloa Sarin kanssa ja helvetisti mäkäräisiä. Viimeisiä päiviä Rovaniemellä. Anterolle kiitos kuvista.

Lähtö alkaa lähestyä uhkaavasti. Viimeiset päivät ovat olleet täynnä kesämukavuuksia, vaikka uutisten mukaan kesäkuu jäikin huomattavasti normaalia koleammaksi.
Huomenna aamulla lähden Oulun kautta Kalajoelle Dyyniin keikalle, josta jatkan seuraavana aamuna Tamperelle. Tampereella ehdin olla vain reilun vuorokauden, sitten jatkan Helsinkiin ja V-Birdin lennolla Saksaan. Vaikka tulossa on vaikka mitä, ei lähtö tunnu niin lähdöltä, ainakaan vielä. Osittain se varmasti johtuu odotuksista, joita huomista keikkaa kohtaan on. Hiekkasärkät vetävät näin kesällä turisteja kerrakseen ja Dyynissä etenkin housevoittoista soundia suosivan klubin puolella on ollut hyviä bileitä viikonloppuisin. Toivottavasti myös huomenna.

Ja niin, kirjoitinkin juuri tuonne pääsivulle, että tulevan kuukauden aikana minut saanee parhaiten kiinni tekstiviestillä, puheluihin en valitettavasti ulkomailla vastaa. Varma keino on myös mailata, tosin vastaus ei välttämättä ole aivan yhtä ripeä kuin normaalisti.
Pyrin kirjoittelemaan tänne kuulumisia matkan varrelta mahdollisimman paljon, edessä on varmasti taas kulttuurishokki poikineen sekä paljon kokemuksia, joita jakaa mielellään eteenpäin (poislukien taudit;)

fIncognito jatkaa heinäkuussa normaaliin tahtiin parin vierasartistin voimin - Introvert vierailee ohjelmassa 10.07. ja Orkidea kaksi viikkoa myöhemmin 24.07.

Hyvää kesää näin viimeisen Rovaniemi-entryn voimin :)